"Ari Voutilaisen romaanissa Eilispäivän haamut menneisyys ja nykyisyys hengittävät yhtä aikaa, kun italialainen kirjailija Giovanni Muratori odottaa kuolemaa. Muistoissaan Giovanni palaa lapsuuteen ja ystävyyteen sittemmin etääntyneen Benin kanssa, esikoisteoksen myrskyisään julkaisuun ja nuoruuden romansseihin. Giovanni hylkää ja joutuu hylätyksi, pakenee ja uskaltaa, innostuu ja luovuttaa. Kirjailijan elämänvaiheiden mukana romaanissa liikutaan Italian kaupungista toiseen ja kerronta kehystyy tieteellisillä katkelmilla. Menneisyys kietoutuu vanhan miehen ympärille ja avautuu tälle vain osittain."

Yleisesti ottaen kirjan takakansitekstin ongelma on sen lyhyys. Miten romaanin pystyy tiivistämään muutamaan virkkeeseen? Vastaus: ei mitenkään. Mikäli pystyisi, romaani olisi tarpeeton. Vaikka Eilispäivän haamujen takakansiteksti on ehdottomasti keskimääräistä onnistuneempi, paljon siltäkin jää sanomatta. Vaikka haluaisin, en osaisi typistää Eilispäivän haamuja romaania lyhyempää tekstiin. Jos kirjoittaisin sen uudelleen, loppu pakenisi otteestani. Minulle Eilispäivän haamut on liian raskaan lounaan tainnuttamana nähty fellinimäinen päiväuni, nousevan kuumeen kuristusotteessa uneksittu metallinmakuinen painajainen, vanhalle sateelle haisevassa teltassa fantasioitu mahdoton kohtaaminen.

Eilispäivän haamujen valmistumisen johdosta osoitan erityiskiitokset seuraaville henkilöille: Vesa Tompuri, Momentum Kirjojen kustantaja, joka uskoi ideaani; Veera Jussila, joka näkemyksellisesti kustannustoimitti käsikirjoituksesta romaanin; Iiris Kallunki, joka maalasi tarinan hengen upeasti tavoittavan kansikuvan; Nina Aitta, joka taittoi tekstistä luonteikkaan kirjan.

Ideasta käsikirjoitukseksi

Eilispäivän haamut siitettiin Roomassa kesäkuussa vuonna 2002. Tuolloin harhailin kaksi viikkoa antiikissa ja huumaannuin. Kannoin repussani kovakantista muistivihkoa, johon taltioin kuuden aistin havaintoja. Olin euforinen nuoruudesta ja rakkaudesta, täydellisen elämän illuusiosta. Sittemmin olen useasti yrittänyt toistaa Rooman huuman kuljettamalla muistivihkoa mukanani ympäri Italiaa, mutta luonnollisesti turhaan. Ainutlaatuinen on nimensä veroinen.

Löysin vanhan muistivihkoni Covid-pandemian loppumainingeissa joulukuussa 2021. Vaikka tiesin kirjoittaneeni vihon sivuilla levottomasti kallistelevat ja fonttikokoaan ennustamattomasti muuttelevat rivit, en tunnistanut tekijää. Ainakaan minä se en ollut. Ryhdyin kuvittelemaan ja loin tekstin kätköissä piilottelevalle henkilölle identiteetin. Hänestä tuli kirjailija, Giovanni Muratori, itsekeskeinen ja älykäs, selkärangaton mutta lahjakas, keskenkasvuinen vanhus.

Aloin kirjoittaa kuvitelmiani tarinaksi tammikuussa 2022. Kevään aikana kävi selväksi, että kirjoitan joko novellikokoelmaa tai romaania. Kirjoitin puuskittain puolitoista vuotta. Parhaiten muistan alkuvuoden 2023 tuskaiset päivät, kun röhnötin sohvalla kuumetaudin kourissa ja pakotin Giovannin työntämään Silvestran alas Cartolinan kolmannen kerroksen ikkunasta. Käsikirjoituksen valmistumishetkeä en muista. Loppukesällä sen on joka tapauksessa täytynyt olla, koska sain Momentum Kirjoilta kustannustarjouksen 9. syyskuuta 2023. Ja tuosta päivästä alkoi Viimeisen päivän haamu -nimisen käsikirjoituksen matka Eilispäivän haamut -nimiseksi romaaniksi.

Julkistamistilaisuus

Eilispäivän haamut julkistettiin Rosebud-kirjakaupan tiloissa Kuopiossa 24. elokuuta 2024. Kirjailijaa haastatteli Momentum Kirjojen kustantaja Vesa Tompuri.

Kirjailijan totinen ilme ei kieli tilaisuuden vakavuudesta, se paljastaa hämmästyksen. kun kymmenien vuosien kustantajakokemuksen omaava Vesa mainitsi, ettei ole aiemmin törmännyt kirjaan, jossa samalla tavalla yhdistetään tieteelliset faktat fiktiiviseen tarinaan. Sykähdyttävämpää palautetta en olisi voinut kirjastani saada. Todellakin koen onnistuneeni, mikäli tapani sanoa erottuu joukosta ja vieläpä toimii tarinankerronnan välineenä.

Samassa tapahtumassa oli mukana myös kirjailija Petri Kervola, jonka Warkautelaisia-teoksen Momentum Kirjat kustansi vuonna 2023.

Mainetta ja kunniaa

Eilispäivän haamut sai osakseen myös mainetta ja kunniaa, kun se valittiin vuoden 2024 Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Palkintoraati luonnehti kirjaa seuraavasti: "Voutilaisen esikoisromaanissa kuolemansairas italialainen kirjailija Giovanni käy läpi elämänsä vaiheita takaumien avulla. Giovannin selonteko elämästään jää kuitenkin niin aukkoiseksi, että paikoitellen sekä lukija että muistelija jäävät ihmettelemään, miten tässä nyt oikein kävikään! Romaanin parasta antia ovat kielellisesti upeat kuvaukset Italian eri kaupungeista, joihin elämän käännekohdat Giovannia kuljettavat. Tämä kirja ei päästä lukijaa helpolla. Pahin eilisen haamukin selviää vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Lisämausteensa kirjaan tuovat fiktioon löyhästi liitetyt tieteelliset faktaosiot."

Kirjan kirjoittajaa luonnehdinnassa lämmittää erityisesti raatilaisten hämmentyneisyyden paljastava miten tässä nyt oikein kävikään -huudahdus. Eilispäivän haamut on sipuli; monikerroksinen, raakana itkettävä, karamellisoituna gurmee.